Sunnuntain mukava ja leppoinen hiihtolenkki..

...ja vitut. Lähdettiin nyt vihdoin ja viimein Jussin kanssa kimpassa hiihtämään kun sääkin oli mitä mainioin. Noh  nolla keli ei välttämättä ole paras keli hiihtää noin niinkun pidon puolesta. Kun ei kumpanenkaan tiennyt mikä on paras voitelu. Ei oltu ihan varmoja mihin reitti vie mutta päätettiin lähteä katsomaan "käännytään sitten takaisin jos tuntuu siltä" Alku näytti lupaavalta, aurinko paistoi ja mieli oli avoin. Sen 0,5km kun päästiin eteenpäin loppui latu mutta jatkettiin silti, suksissa ei ollu pitoja minkään vertaa mutta jatkettiin silti siinä toivossa että kunnossa pidettyä latua alkaa kohta tulemaan...sitä samaan saatanan rämpimistä se oli oli sitten seuraavat 10km mutta joissain vaiheessa matkaa mukaan tuli "ladulla" olevat risut, roskat tms jotka liimantui suksen pohjaan kiinni niin että sitten oli todellakin niitä pitoja jopa niin että alamäessä pystyi kävelemään suksilla. Jussi hiihteli tyynen rauhallisesti nauttien lenkistä kun taas minä puhisin ja sihisin hyvän matkaa perässä. Saatte uskoo että jossain kohtaa vitutti niin paljon ettei veri kiertäny päässä. Kiitos Jokelan kunta kun pidätte ladut kunnossa! Loppu hyvin kaikki hyvin, kahden tunnin rämpimisen jälkeen ruokaa naamaan, sauna ja nyt voi jo hymyillä. Hiihtäessäni mietin vaan että onneksi olin ehtinyt vetää ennen tätä yhden onnistuneen hiihtolenkin muuten olisi sukset lähtenyt myyntiin hyvin piakkoin, tuli niin mieleen ylä asteen hiihto tunnit jolloin päätin että tätä ei minulle enää koskaan.  :D